Hand-painted ink drawings on tulle fabric, dimension variable.
The exhibition in Naantali Taidehuone gallery, together with Saara Huovinen, was part of NYT2011 – Contemporary Art Summer, presenting works both in gallery spaces and outdoors in Naantali and Raisio. NYT2011 was part of Turku Capital of Culture 2011 programme.
.
Mirkka Mattheiszen´s article about the exhibition in newspaper Rannikkoseutu (in Finnish):
.
Kehoja tilassa ja liikkeessä
Nyt2011 Together – Naantalin ja Raision nykytaiteen kesän viimeisessä näyttelyssä
Naantalin Taidehuoneella on kaksi teoskokonaisuutta, Pia Männikön Déjà Vu ja Saara
Huovisen Suoritus.
Sisäänastuja kohtaa ohuille läpinäkyville tyllikankaille musteella maalattuja ihmishahmoja tilassa. Ihan ensimmäinen näkymä on kahden hahmon välinen, mutta teos muuntuu ja elää, kun sen ohi, ympäri ja lomitse kävelee. Kuten Männikkö itsekin kuvailee, kysymys on siitä, miten ihmiskeho täyttää tilaa. Kokemus teoksen ääressä on yhdistelmä hyvin vahvaa tilallisuutta, fyysisyyttä ja visuaalisuutta. Ilmavirrassa hennosti liikkuva materiaali, liikkeeksi vaihtuva asento, kertautuva läpinäkyminen ja suora puhuttelu katsojan kehoon ovat tuntuvia elementtejä. Teos on hieno, ainakin minusta Nyt2011-kokonaisuuden parhaimmistoa!
Saara Huovisen Suoritus työstää samaa kehoteemaa. Siinä, missä Männikkö kuvaa kehoa
tilassa, Huovinen tuo sen esiin liikkeessä ja ilmassa. Teos koostuu monesta pikkuruisesta
suorakaiteen muotoisesta palasta, joille on tulostettu arkistovalokuvia menneiden
vuosikymmenten seiväshyppääjistä. Kokonaisuus on sommiteltu parveksi. Aloitin vasemmalta tuttua lukusuuntaa noudatellen. Ensimmäisen metrin jälkeen ajattelin, että tämähän olisi kiva ja hieno suuren olohuoneen seinällä, mutta en keksinyt perusteluja kokonaisuudelle galleriataiteena. Puoleenväliin päästyäni tilanne oli aivan toinen.
Olin katsonut tarkkaan jokaisen hyppykuvan. Kaikissa on ainutlaatuinen hetki liikesarjasta, suorituksen merkittävä osa, jossa ihmisvartalo jännittyy, suoristuu, taittuu, oikenee, irtoaa, kohoaa, nousee, laskee, lentää, liitää, tanssii, kieppuu… Pieniin kuviin antautuminen vie lähes hypnoottiseen tilaan, jossa urheilusuoritus ja seiväshyppykonteksti unohtuu ja jäljelle jää vain tenhoava kehon lento. Viimeinen kuva on kuin hypnotisoijan sormennapsautus: se palauttaa tapahtuman kontekstiinsa näyttäen riman ja telineen, seipään sekä ihmisiä suoritusta seuraamassa.
Vau.
Sekä Männikön että Huovisen teoksissa mittakaavalla on keskeinen merkitys. Männikön
ihmiset ovat todellisessa koossa, jolloin ne käyvät suoraan katsojan kehoon. Taiteilijan
kuvaamasta mieshahmosta tulee oikeastaan katsojan oma kertautuva varjo. Huovinen sen sijaan vie mittakaavan miniatyyrikokoon. Ihminen muuttuu kuin sudenkorennoksi, jolloin hänen massansa ja rajoituksensa katoavat. Sekä Männikön että Huovisen teokset ovat vähäeleisiä ja operoivat melko yksinkertaisilla välineillä ja keinoilla. Hieno visuaalinen toteutus molemmissa sekä vahva kehon ja tilan käyttöönotto tekevät niistä tehokkaita. Taidekesän sokeri taisikin löytyä sen pohjalta.
Saara Huovinen: Suoritus & Pia Männikkö: Déjà Vu 14.8.2011 asti, Naantalin Taidehuone,
Mannerheimink. 5, avoinna ti-su 11-18.
Julkaistu Rannikkoseudussa elokuussa 2011. Mirkka Mattheiszen
Pia Männikkö 